Kreationismi

Käytimme melko suuren osan ajastamme ET2-kurssillamme jutellen evoluutioteorian ja kreationismin valtataistelusta. Kurssin suurin aihe, tieto, liittyy hyvin vahvasti juuri tällaiseen tieteen ja uskonnon taisteluun. Suomalaisen näkökannalta voi tuntua käsittämättömältä, että Amerikan Yhdysvalloissa alle puolet ihmisistä uskoo evoluutioteoriaan. Kun kuulin tämän väitteen, aloin tutkimaan wikipedian saloja ja löysin tarkemman tiedon, kuin "alle puolet". Todellinen luku on 49% ja kreationismiin uskoi 44%, joten oikeasti ollaankin jo periaatteessa tilanteessa "yli puolet". (Wikipedia)

On omalla tavallaan pelottavaa ajatella, että maailmaa johtavan valtion asukkaat edelleen laittavat uskonnon tieteen edelle. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin sielläkin menossa, sillä kreationismi on sentään kouluista katoamassa, joten kreationismin kannatus on melko varmasti laskussa. Julkisissa kouluissahan tätä ongelmaa ei olekaan ollut itsenäisyysjulistuksen ansiosta. Silti se, että yksityisissäkään kouluissa on saanut opettaa pseudotieteitä tieteenä, on hämärää.

Kreationistit näyttävät, ainakin tällä hetkellä, häviävän evoluutiota vastaan. En usko uskontojen nousevan enää koskaan tieteen ohi. Onhan sekin mahdollista, mutta se vaatii tapahtuakseen vähintäänkin Jeesuksen toisen tulemisen, eivätkä kaikki sitäkään uskoisi.

ET2 alkaa

go

Oppitunti 16: Streittarit, kommuunit, kerjääminen

Päivän aiheet tulivat esitelmien mukana. Näiden kolmen aiheen lisäksi oli myös oma esitelmämme Lasse Nordlundista, mutta luulen, ettei siitä tarvitse enempää puhuakaan.

Straight Edge-kulttuuri kuulosti hyvältä nuorisoliikkeeltä. Voittaa se ainakin nykyisen dokauskulttuurin. Valitettavasti liikkeen punk-osuus ei ole ihan oma juttuni. Ajatus rock-keikoista ilman alkoholia on erittäin mukava, sillä aina löytyy se joku, joka alkaa rähinöimään, törmäilee kaikkiin ja/tai oksentaa. Sitten on näitä hard linereita, jotka hakkaavat tai jopa tappavat humalaisia ja diilereitä. Kovan linjan streittareitakaan en heti menisi tuomitsemaan, riippuen tietenkin tilanteesta. Häiriökäyttäytyvän humalaisen mukilointi olisi hänelle hyvä opetus. Kaikilla on oikeus oman kehonsa toimiin, sanoo toinen. Eihän kaupungilla saa alastikaan liikkua, vaikka se voi olla paljon vähemmän vaarallista ja traumaattista, kuin naisille huuteleva känniläinen nyrkit pystyssä. Suuri osa huumediilereistä taas tulee myös aiheuttamaan kuolemaa suoraan tai välillisesti, joten eikö meillä pitäisi suorastaan olla obligaatio estää tätä tapahtumasta?

Kommuunit ovat teoriassa kauniita systeemejä, mutta valitettavasti ne eivät kestä kauaa. Niiden ideana on, ettei kommuunissa kenelläkään ole mitään omaa ja että kaikki on yhteistä. Valitettavasti ne hajoavat usein vain muutaman vuoden jälkeen jonkun itsekkyyteen. Minua alkoi heti kiinnostaa ajatus kommuuneista. Idea yhteiselosta, jossa kaikki kantavat kortensa kekoon ilman rahan tuomia huolia ja epätasa-arvoa kuulostaa houkuttelevalta.

Nykyään kerjääminen on mennyt aivan yli. Jos vain pari vuotta sitten satunnainen nainen tuli kukkapuskan ja lapun kanssa kaupittelemaan ylihintaisia Pirkka-ruusuja, niin nykyään suurin piirtein joka talon nurkassa on joku McDonald's-mukin kanssa kädet ristissä. Tämä johtunee siitä, että kaikki yrittävät olla suvaitsevampia muita kohtaan ja jotkut näkevät tässä oivan tavan tehdä rahaa. Jos satunnainen mummo antaa kerjääjälle 2 euroa tunnissa, se voi helposti olla enemmän "tuntipalkkaa" kuin kerjääjän kotimaassa. Suuri osa Suomeen tulleista kerjääjistä ei edes yritä hakea töitä juuri tämän takia.

Ihmiskäsityksiä

Fronter-huonetta tutkiessani sain melko selkeitä ajatuksia. Naturalismi on minun juttuni. Kuitenkaan ei pitäisi unohtaa, etten oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki paitsi lisääntyminen on turhaa. Tai no, saattaa tällaisiakin mietteitä pyöriä päässäni, mutta kyllä yhteiskunnan ylläpito ja parantaminen on tärkeää, vaikkeikaan perimäämme kirjoitettua.

Tuntuu, että moni ottaa elämän turhan vakavasti. Näin ei saisi olla, sillä elämän ilo helposti katoaa. Toisaalta elämän myös pitäisi ottaa sen verran vakavasti, ettei tuhoa koko maailmaa turhamaisuudellaan. Osaltani voisin syyttää monituhatvuotista käsitystä siitä, että ihminen on paras ja että kaikki muut ovat ihmisen orjia. Emme ole kyseenalaistaneet mahtavuuttamme kunnolla kuin vasta lähiaikoina, kun ilmastonmuutos on jo alkanut puskea päällemme, emmekä voikaan elää täysin kuten haluamme.

Onnellisuus, part 2

Tunti 5 menikin siis onnellisuusesitelmien mukana. Tavoitteena oli myydä oma onnellisuudenlähteensä muulle luokalle. Otimme sitten Vernerin kanssa aiheeksi ruoka ja lähdimme työstämään esitystä romppuun.

Tullessamme takaisin luokkaan, minulla oli tunne, ettemme olleet valmistautuneet yhtä hyvin, kuin muut. Aina sama tunne, kun pitäisi esiintyä. Loppujen lopuksi olimmekin valmistautuneet ihan yhtä hyvin kuin muutkin.

Yritän pitää esitykset erittäin graafisesti komeina, kun taas Verneri pystyy paremmin saamaan ajatuksensa paperille, tässä tapauksessa näytölle. Hauska tunti oli, mutta yksi ryhmä taisi ottaa oman onnellisuudenlähteensä myymisen vähän liian kirjaimellisesti, tarjoilivat nimittäin rakkautta kilohinnalla.

Onnellisuus

Mitä on onnellisuus? Tätä pohdimme tunnilla nro. 4. Onnellisuutta on vaikea löytää nykyaikaisessa konsumerismissa ja yleensä onnellisimmat ihmiset eivät ole niitä rikkaampia. Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta eikö sen kuitenkin pitäisi auttaa? Valitettava totuus kylläkin on, että nälkä kasvaa syödessä. Jos ihminen jää konsumerismiin (jolle ei suomen kielessä näytä olevan parempaa sanaa) koukkuun, ei taida pystyä olemaan onnellinen. Onnellisuus on sitä, mitä yksilö odottaa sen olevan.

Köyhät ihmiset Afrikassa voivat olla selvästi onnellisempia, kuin rikkaat Euroopassa. Ellen väärin muista, niin tietyn varallisuuden jälkeen onnellisuustasokaan ei enää nouse. Onnellisuus ei siis ole pelkkää rahaa. Suuri osa ihmisistä on sosiaalista porukkaa ja heille osa onnellisuutta on myös sosiaalielämä. Se on jotain, jota ei voi ostaa. Tiivis sosiaalinen ympäristö on erittäin hyvä onnellisuuden lähde, vaikkei varallisuutta paljoa olisikaan.

Saatoin jäädä vähän rahan ympärille, mutta länsimaisessa kulttuurissa raha tuntuu olevan kaikki kaikessa. Tunnilla puhuimme myös, ettei onnellinen voi olla esimerkiksi liiallisen fyysisen kivun läsnäollessa. Useimmiten tähän auttaa länsimaissa raha. Tietenkin jos vielä asuu paikassa, jossa on luontoa ja ihmisiä, jotka osaavat sitä käyttää, ei rahaa välttämättä tarvita.

On tietenkin ihmisiä, joiden mielestä uskonto tuo onnellisuuden. Tämähän on omalla tavallaan totta, sillä psyykkinen hyvinvointi on tärkeää ja usein uskonto auttaa tämmöiseen. En vain näe syytä, miksi psyykkiseen hyvinvointiin päästäkseen pitäisi uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Eikö ateisti voi olla psyykkisesti kylläinen? Mielestäni kyllä.

Lyhyehkö part 2 tulossa pikapuoleen.
Mainittakoon vielä, että tätä tekstiä kirjoittaessa taustalla soi Mr. Scruffin Ninja Tuna Megamix ja olo on varsin onnellinen.

Viidestoista tunti: primitivismi, eläinten oikeudet, veganismi

Hyppäänpä suoraan tunnista numero kolme tuntiin 15.

Päivän esitelmistä ensimmäisenä oli vuorossa primitivismi. Asiaa oli paljon, mutta tekijöiden asenne aihetta kohtaan oli häiritsevä. Esitelmän kuvat olivat vain tyhmiä ja päällimmäiseksi koko esitelmästä jäikin mieleen kuva pinkeissä uimahousuissa metsässä hyppivästä miehestä kädessään vaaleanpunainen puhallettava pamppu. Kuva ei liity millään tavalla primitivismiin. Mielipiteeni varmaan johtavatkin oman esitelmäni aiheesta, jossa keskitymme yksittäiseen primitivistiin, suomalaiseen Lasse Nordlundiin.

Ymmärrän sinäänsä privitivistin ajatuksenkulkua, mutta lähestyminen konsumerismiin on jotenkin pielessä. Jotain pitäisi saada muutettua, mutta yhden ihmisen lähtö omavaraiseksi ei vain tunnu missään. Tietenkin roolimallius on tärkeämpää ihmisten mielten muuttamisessa, mutta liian radikaalit vedot eivät hirveästi tartuta kannattajia mukaansa. Ihmiset ovat melkoisen konservatistisia. Hienovaraisempi ja näkyvämpi julkisuus toimisi paljon paremmin. Mielestäni nykyinen toimintamalli on väärä, mutten silti muuttaisi maalle omavaraiseksi.

Eläinten oikeudet tulivat seuraavaksi puheenvuoroon. Itselläni on vähän sekavat tunteet näitä asioita kohtaan. Ensinnäkin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen on liian huono eläin johtamaan tätä maailmaa eikä sillä ole oikeutta tuhota sitä. Myös suurin osa muilla eläimillä tuotetuista kokeista eivät ole tarpeeksi ratkaisevia tai ylipäätään tärkeitä. Miksei ihminen muka voisi käyttää oman lajinsa edustajia kokeiden tekemiseen? Moraali? Miten on moraalitonta, jos tuotamme lapsia, joita ei muuten tähän maailmaan edes olisi syntynyt? Emme tuhoaisi mitään tiettyä etnistä ryhmää, niin kuin kansallissosialistit 1940-luvulla. Nyt kun tätä kirjoitin, niin tajusin, ettei minulla oikeastaan ollutkaan sekavia tunteita. Ihminen oli alun perin kasvissyöjä, joten back off.

Veganismi. Vegetarismi on erittäin ymmärrettävä ruokailumuoto ja elämäntapa, mutta veganismi melkein vie jo asiat liian pitkälle. Toisaalta ei. Itselläni ei ole mitään maitoa vastaan, vaikkakin aina välillä tulee pohdittua, miten lehmiä näissä maitotehtaissa käsitellään. Veganismikeskustelu menee usein eläinten oikeuksiin. Välillä hävettää, etten ole päässyt eroon lihasta. Tietenkin on myös ihmisiä, joille veganismi ja eläintenkohtelukeskustelu eivät ole verrannollisia. Lihahan tunnetusti tukkii suonet ja käyttää myös paljon energiaa. Jos kaikki lihatalouden energia käytettäisiin kasvisruoan tuottamiseen, ei ruokapulakaan olisi näin paha.

Day 1

Täällä sitä vaan väsäillään nettiblogia lukiokurssia varten. En olisi ihan heti uskonut sellaista näkeväni. Kehitys kehittyy, pyörät pyörivät ja muuta vastaavaa. Eipä varmaankaan luokkahuoneitakaan enää tarvitse parinkymmenen vuoden kuluttua.