Tunti 5 menikin siis onnellisuusesitelmien mukana. Tavoitteena oli myydä oma onnellisuudenlähteensä muulle luokalle. Otimme sitten Vernerin kanssa aiheeksi ruoka ja lähdimme työstämään esitystä romppuun.
Tullessamme takaisin luokkaan, minulla oli tunne, ettemme olleet valmistautuneet yhtä hyvin, kuin muut. Aina sama tunne, kun pitäisi esiintyä. Loppujen lopuksi olimmekin valmistautuneet ihan yhtä hyvin kuin muutkin.
Yritän pitää esitykset erittäin graafisesti komeina, kun taas Verneri pystyy paremmin saamaan ajatuksensa paperille, tässä tapauksessa näytölle. Hauska tunti oli, mutta yksi ryhmä taisi ottaa oman onnellisuudenlähteensä myymisen vähän liian kirjaimellisesti, tarjoilivat nimittäin rakkautta kilohinnalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti