Onnellisuus

Mitä on onnellisuus? Tätä pohdimme tunnilla nro. 4. Onnellisuutta on vaikea löytää nykyaikaisessa konsumerismissa ja yleensä onnellisimmat ihmiset eivät ole niitä rikkaampia. Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta eikö sen kuitenkin pitäisi auttaa? Valitettava totuus kylläkin on, että nälkä kasvaa syödessä. Jos ihminen jää konsumerismiin (jolle ei suomen kielessä näytä olevan parempaa sanaa) koukkuun, ei taida pystyä olemaan onnellinen. Onnellisuus on sitä, mitä yksilö odottaa sen olevan.

Köyhät ihmiset Afrikassa voivat olla selvästi onnellisempia, kuin rikkaat Euroopassa. Ellen väärin muista, niin tietyn varallisuuden jälkeen onnellisuustasokaan ei enää nouse. Onnellisuus ei siis ole pelkkää rahaa. Suuri osa ihmisistä on sosiaalista porukkaa ja heille osa onnellisuutta on myös sosiaalielämä. Se on jotain, jota ei voi ostaa. Tiivis sosiaalinen ympäristö on erittäin hyvä onnellisuuden lähde, vaikkei varallisuutta paljoa olisikaan.

Saatoin jäädä vähän rahan ympärille, mutta länsimaisessa kulttuurissa raha tuntuu olevan kaikki kaikessa. Tunnilla puhuimme myös, ettei onnellinen voi olla esimerkiksi liiallisen fyysisen kivun läsnäollessa. Useimmiten tähän auttaa länsimaissa raha. Tietenkin jos vielä asuu paikassa, jossa on luontoa ja ihmisiä, jotka osaavat sitä käyttää, ei rahaa välttämättä tarvita.

On tietenkin ihmisiä, joiden mielestä uskonto tuo onnellisuuden. Tämähän on omalla tavallaan totta, sillä psyykkinen hyvinvointi on tärkeää ja usein uskonto auttaa tämmöiseen. En vain näe syytä, miksi psyykkiseen hyvinvointiin päästäkseen pitäisi uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Eikö ateisti voi olla psyykkisesti kylläinen? Mielestäni kyllä.

Lyhyehkö part 2 tulossa pikapuoleen.
Mainittakoon vielä, että tätä tekstiä kirjoittaessa taustalla soi Mr. Scruffin Ninja Tuna Megamix ja olo on varsin onnellinen.